Vielä kannet, ja se on siinä!

Eramorea koskevalla sivulla on ollut jo kauan harmaa kansikuva ja sen perässä teksti "konseptiversio, kansi työn alla."

Ei enää kauaa, sillä lopullisten grafiikoiden suunnittelu on lähtenyt käyntiin. Minun onnekseni asialla on sama, vahvan visuaalisen silmän omaava mies, joka teki Sammuvan Pohjoisen kannesta hienomman kuin olin edes haaveillut. Jännityksellä odotan Aleksi Tammisen toteuttamaa lopullista versiota, kuin myös sitä hetkeä että saan jakaa sen kanssanne. Eramore-sivukin tulee toki kokemaan muodonmuutoksen julkaisun yhteydessä.

Sisältö, taitto ja oikoluku – ne ovat periaatteessa kaikki valmiita, kyse on enää visuaalisista asioista, jotka nekin ovat kirjan houkuttelevuuden kannalta kuitenkin äärimmäisen tärkeitä juttuja. Tunnettu faktahan on, että sisällöltään vahva kirjakin voi ilman hyvää kantta jäädä hyllylle – sillä ja takakannen tekstillä on luettavaksi valikoitumisen kannalta suuri merkitys. Huomaan sen myös omassa käyttäytymisessäni, kun joskus lähden ilman ennakkopäätöstä selailemaan lähikirjaston valikoimia. Monesti mukaan tarttuu sellaista luettavaa, jota ei verkkosivulla näkyvän kuvailun perusteella olisi välttämättä valinnut.

Ilman aasinsiltaa seuraavaan aiheeseen: kuluvaan kesään, tai oikeastaan kesättömyyteen; monet ovat pettyneet odotuksia viileämpiin säihin ja hellepäiviin, joita on ollut vähemmän kuin vuosikymmeniin. 

En kuulu näihin ihmisiin. Pidän viileämmästä ilmastosta. Odotan kuulasta, kellertävää syksyä pimeine iltoineen. Syksy tuo kirpeiden ilmojen lisäksi mukanaan paljon mielenkiintoista, kuten Helsingin kirjamessut... Loppuvuodesta tapahtuu monella rintamalla aina paljon. 

Enkä tiedä mikä siinä on, mutta kirjaan uppoutuminen on minulle helpompaa, kun ikkunan takana ulvoo myrskytuuli, katulamppujen langettaessa maahan varjojaan, samalla kun puista pudonneet lehdet kieppuvat pihamailla. Ja luonnon tuoksu... Se se vasta onkin taianomaista!