Kirjoitusprosessi

Kirjani valmistuvat prosesseissa. Teksti kypsyy pikkuhiljaa, ensin pään sisällä, sitten tekstinkäsittelyohjelmassa. Lopputuloksena on monivaiheinen työnkaari, jonka aikana kirjan rakenne (lukujen järjestys, lukujen määrä jne.) voi kokea dramaattisiakin muutoksia. 

Kaikki alkaa ideasta

Idean pitää olla vetovoimainen, kiinnostava minulle itselleni. Työskentelen yhden kirjan parissa kuukausia, ehkä  jopa vuoden päivät – jos aihe ei herätä minussa intohimoja, en saa kirjoitettua romaaninpituista kirjaa, joka on miellyttävä lukukokemus ulkopuolisillekin. 

Inspiraatio iskee yleensä silloin, kun sitä vähiten odottaa. Yhden hyvän ydinidean ympärille rakentuvat henkilöhahmot, pääjuonen käänteet, tapahtumapaikat ja keskeiset teemat. Tässä vaiheessa taivas on rajana, myöhemmässä vaiheessa tarinaa voi terävöittää ja löytää focuksen, jonka ansiosta juonesta tulee muutakin kuin hapuilevaa sekametelisoppaa. 

Raakaversio

​Ensimmäinen versio käsikirjoituksesta syntyy muutamassa kuukaudessa. Pyrin tällöin tuottamaan tekstiä yhdessä päivässä vähintään 500 sanaa. Määrä on riittävä pitääkseen yllä tuotteliaisuutta, mutta ei kuitenkaan rusentavan paljon. Joinakin päivinä pääsen reilusti tavoitteen yli, toisinaan taas kamppailen päästäkseni siihen. Se on normaalia, sillä kirjoittaminen on pitkässä juoksussa työtä, johon vakavasti suhtautumalla saa itsestään irti kaikkein parasta jälkeä. 

Matkalla kohti valmista raakaversiota en anna höperöiden yksityiskohtien tai hatusta vedettyjen nimien pysäyttää minua; keksin monesti katujen, aseiden tai henkilöiden nimet ja tarkistan faktat myöhemmin. Tarkoitus on kasata ensimmäinen luurankomalli kirjasta, eikä kirjoittaa valmista tekstiä. 

​

Korjauskierrokset

Korjauskierroksia teen yleensä kaksi tai kolme. Niiden aikana käyn sivu sivulta ja lause lauseelta läpi raakaversiota ja punnitsen kaikkea kirjoittamaani suurennuslasin kanssa, samalla faktoja korjaten ja yksityiskohtia täydentäen. Pistoolista tulee tällöin kolhopintainen Glock ja pelkästä talosta rapistunut, keltaseinäinen rintamiestalo. Asiat saavat kerroksia, tarttumapintaa ja historiaa. Teksti syvenee. 

Joskus jätän raakaversion jälkeen työtiedoston kuukaudeksi tai kahdeksi rauhaan, ja keskityn toiseen projektiin. Palatessani toiselle kierrokselle löydän puolipuhtain silmin asioita, jotka eivät kerta kaikkiaan toimi. "Mitä? Tämähän on roskaa!" mietin, pakitan rivit tyhjäksi ja teen paremman. Hassua on se, että toisella korjauskierroksella saatan tehdä taas uusia muutoksia! Kierre olisi loputon, jos korjailua ei puhaltaisi jossain vaiheessa poikki. 

Sisäisen logiikan tarkistus & oikoluku

Tämä on kaikista vaikeinta, tarkistaa, ovatko lauserakenteet moitteettomia ja isot ja pienet kirjaimet oikeissa kohdissaan. Sen lisäksi tekstin sisäinen logiikka käydään läpi, eikä siinä mikään oikolukuohjelma voi avittaa. Kirjan alussa jollain hahmolla voi olla siniset silmät, kun lopussa ne ovat vaihtuneet vihreiksi. Logiikkavirheet ovat mahdollisia, mutta vakuutan että niiden kitkemiseksi tehdään paljon töitä ennen julkaisua. 

Valmis!

Samppanjaa, kattohuoneistobileitä, selkään taputuksia, pelkkää juhlaa – tai sitten minulla on vain poikkeuksellisen hyvä mielikuvitus... joka tapauksessa, kirjan luovuttaminen julkaisijalle tuntuu aina upealta, kun tietää, että valmiin teoksen näkeminen kansitaiteineen painettuna lähestyy. 

Kauaa ei kuitenkaan kulu, kun jo kehittelen mielessäni uutta tarinaa ja odotan että pääsen käynnistämään prosessini taas alusta uudelleen! 

---