It ja Blade Runner 2047

Kävin katsomassa peräkkäisinä päivinä kaksi elokuvaa, jotka tullaan myöhemmin muistamaan eri meriiteistä. 

Ensinnäkin, It on valtaisa kassamagneetti. Tavalla, jota moni ei välttämättä ennakoinut. Meneillään on toki kasvava Stephen King -buumi, joka ajaa studioita värkkäämään omia elokuvasovituksiaan uskomattoman tuotteliaan kirjailijan tuotannosta, mutta Kingin nimi elokuvajulisteessa ei silti ole tae taloudelliselle menestykselle. Sen näytti toteen muun muassa Musta Torni, joka alisuoritti nimekkäistä näyttelijöistään huolimatta. En ole itse k.o elokuvaa vielä nähnyt, joten sen laatua en voi kommentoida vakavalla naamalla.

Mutta It, joka tuo lapsia pelottelevat klovnit jälleen pinnalle, on ollut huima menestystarina. Sitä on markkinoitu oikein (rehellisesti), eikä elokuvakaan ole yhtään pöllömpi. Huomautan, etten ole – ainakaan vielä – saanut luettua Kingin huikean kokoista kauhueeposta kirjana (jonakin päivänä...), mutta hyvillä lapsinäyttelijöillä täytetty elokuva toimi sellaisenaankin mainiosti.

Omaan makuun siinä oli ehkä hieman liikaa pöö-kauhutehosteilla ryyditettyä kerrontaa, missä äänitehosteet yrittävät säikäyttää, eikä elokuvan tunnelma. Toisaalta, kuka odottikaan tämän olevan psykologista kauhua?

Blade Runner 2047

Denis Villeneuven ohjaama jatko-osa kulttielokuva Blade Runnerille jää todennäköisesti tämän vuoden parhaaksi elokuvakokemuksekseni. Jos pitää hitaasti etenevästä SciFistä, jonka luoma maailma tuntuu eletyltä, oikealta ja synkkyydestään huolimatta (tai ehkä juuri siksi) kiehtovan vangitsevalta, niin Blade Runnerin lähes kolmituntinen kesto ei tunnu miltään – sitä haluaisi katsoa vielä enemmänkin. 

BR 2047 onnistui kuljettamaan minut toiseen maailmaan, ja siinä piilee itselleni elokuvien suurin taika; unohdan istuvani elokuvateatterissa, unohdan arjen, unohdan hetkeksi kaiken muun, kun huippuunsa hiottu kerronta ja hyvin kirjoitetut henkilöhahmot täyttävät ajan ja tilan. Poikkeuksellisen hyvä elokuva elää mielikuvituksessa pitkään lopputekstien jälkeenkin. 

On hienoa, että elokuvalle suotiin 150 miljoonan dollarin budjetti, vaikka sen menestys oli kaikkea muuta kuin taattua. Toivottavasti elokuva pärjää vanhalla mantereella Amerikkaa vahvemmin.