Zelda vie suureen seikkailuun

Jokaisella viihdemuodolla on omat, selkeät vahvuutensa: elokuvat ja tv-sarjat tarjoavat lyömätöntä visuaalisuutta ja merkityksettömistä hetkistä riisuttua, tiukkaa tarinankerrontaa. Kirjat taas kuljettavat lukijansa hahmojen aivoitusten sisään, kun motivaatiot, sisäiset ristiriidat, heikkoudet ja vahvuudet välittyvät tekstin kautta vivahteikkaasti, rikkaasti ja yksityiskohtaisesti. 

Mutta mitä videopelit sitten tekevät? Jotkut pelit matkivat elokuvia; ne täyttävät ruudun monilla juoniosioilla ja välinäytöksillä – yrittävät kertoa interaktiivisuutensa lomassa hyvän tarinan usein sen kustannuksella, että peli astuu vapauden varpaille. 

Viime viikon perjantaina julkaistiin Legend of Zelda: Breath of Wild -seikkailupeli, jonka voi hankkia Wii U -konsolille, tai sitten upouudelle Nintendo Switchille, joka on uudenlainen kannettavan pelikonsolin ja kotilaitteen hybridi.

​Uusi Zelda on peli, joka näyttää toteen viihdemuotonsa kaikki vahvuudet. Järkyttävän suuren magnituudin seikkailu tarjoaa vapaasti tutkittavan monipuolisen ja -muotoisen maailman, jonka kanssa voi vuorovaikuttaa sillä tavoin, mikä vain parhaimmille videopeleille on tyypillistä. Sellaista ei voi tehdä elokuvissa eikä kirjoissa. Se on sitä, mikä todella saa poikkeuksellisen videopelin erottumaan muista viihdemuodoista; jännittävä vaeltelu rikkaassa, hyppystesi ulottuvilla olevassa maailmassa.

Uusi Zelda on niin koukuttava, että mitä enemmän sitä pelaa, sitä enemmän sitä haluaa pelata lisää. Luulin jo nähneeni ja kokeneeni lähes kaiken mitä peleihin tulee, mutta Nintendo on jälleen terävästi todistanut, miksi se voi pelivalmistajana olla yhä erityisempi kuin yksikään toinen vastaava yhtiö.