Hei taas! Pitkästä aikaa kuulumisia – ei välttämättä teille niin mieluisia kuulumisia, mutta uutisia kuitenkin. Nyt on nimittäin korkea aika ilmoittaa, että Kytevä Pohjoinen tulee myöhästymään hieman alkuperäisestä julkaisuaikataulustaan: nyt tähdätään siihen, että kirja olisi saatavilla talvella. Teksti, sisältö ja taitto, ne ovat pääosin valmiita, mutta kannet grafiikkoineen eivät, enkä missään tapauksessa halua puskea ulos kirjaa, joka ei jokaiselta aspektiltaan tyydytä minua, joten ainoa vaihtoehtoni on myöhästyttää julkaisua. Olisin ehdottomasti halunnut KP:n ulos vielä tänä vuonna, joten harmimme on yhteinen. Toivon kuitenkin, että ymmärrätte tämän syyn, joka laadullisessa mielessä tulee olemaan myös lukijoilleni hyödyksi.

Kohti joulua

Tämä saattaa hyvinkin olla vuoden viimeinen postaus tähän blogiin, joten käytän samalla mahdollisuuden toivottaa teille kaikille mitä parhainta joulun odotusta. Rakastan lunta ja kirpeitä pakkassäitä, ja toivonkin tämän kuukauden tuovan niitä tänne eteläänkin – ja hyvältähän se tällä hetkellä näyttää! Joulukuu tulee entiseen tapaan kulumaan varmasti todella nopeasti, ja sitten ollaankin jo vuoden 2019 kynnyksellä. 

Tänä vuonna luettua: Iso Härkä (Mikko Kamula), Röyhkeys (Ossi Nyman), Uusi maa (Eckhart Tolle), Alku (Dan Brown), No logo (Naomi Klein), Tuhokapitalismin nousu (Naomi Klein), Metro 2033 (Dmitri Gluhovski), Portilla – suomalaisia kuolemanrajakokemuksia (Miia Kontro), ja tällä hetkellä kesken Tuulen nimi (Patrick Rothfuss). Varsinkin Kleinin kirjat hätkähdyttivät, ja ovat raskaudestaan huolimatta suositeltavaa luettavaa kaikille, joita kiinnostavat nykymaailman raadolliset ilmiöt, jotka jäävät uutisotsikoiden taakse, niiden ihmisten pengottaviksi, joilla riittää määrätietoisuutta ja rohkeutta vaikeiden asioiden esiintuomiseksi. 

Nymanin Röyhkeys on taas mitä mainioin esimerkki siitä, miten kaikki kuuluisuus voi olla hyvää kuuluisuutta. Oli kirjailijasta itsessään mitä mieltä vain, tulisi teokseen suhtautua ennakkoluulottomasti, ja samalta viivalta kuin muihinkin kirjoihin – ja sillä tavalla nähtynä Röyhkeys on mielenkiintoinen tarina, joka nostaa eturiveille teemoja, jotka muutoin jäisivät vain katukuppiloiden katkerien ihmisten taustajupinoiksi. Kirja sitoo yhteen ryhmää, joka nykyaikaisessa Suomessa ei ole ihan pieni. 

Luin siis tänä vuonna määrällisesti vähemmän kirjoja kuin viime vuonna, mutta toisaalta monet niistä olivat sivumäärältään melkoisen suuria, vaikka toki yritinkin ottaa aina järkäleen selätettyäni lukuun hieman kevyemmän kirjan. 

​Mitä sinä luit?